Ullakolla oli hiljaista.
Tai ei oikeastaan ollenkaan hiljaista. Hän vain toivoi niin.
Merenrantakaupungin lokit huusivat vain metrin päässä katolla ja alakerrassa, tai siis yläkerrassa, juhlittiin taas. Se yksinäinen mies juhli mielikuvitusystäviensä kanssa. Musiikki ei soinut, mutta tanssittiin, viini virtasi vain yhteen päähän.
Hän pureskeli alahuultaan, se maistui pahalta. Savelta. Ja mereltä täynnä kuolleita kaloja.
Hän muisti sen kesän meren rannalla, kun kuolleet kalanpoikaset olivat ajautuneet rantaan silmättöminä ja saaneet veden haisemaan.
Se oli kuvottavaa. Aurinko oli paahtanut kivillä makaavat raadot koviksi, pienen pieniksi luurangoiksi.
Ruodot olivat pistäneet jalkapohjiin kuin neulat. Haavat punehtuivat ja merivedellä pesty iho tuntui saastaiselta.
Ulkona tuuli ja oli harmaata, mutta meri oli tyyni. Hän halusi sen toiselle puolelle.
Ikävä oli, mutta minne?
To Be Continued...*MUAHAHAHA*
-helmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti